


Yritystä käynnistäessä on niin paljon kaikenlaista tekemistä, että jätin itse studiotilan rakentamisen toissijalle pitkäksi aikaa. Nyt olen vihdoinkin saanut taustakartonkitelineen seinälle ja studio on nyt virallisesti toimintakunnossa.
Studiotila on 100 vuotta vanhan Töölöläisen tiilitalon kellarissa. Eli ei mikään ideaalipaikka perustaa valokuvaus-studiota vaikeine sisäänpääsyineen, mataline kattoineen ja kaikenlaisien seinistä sörröttävien putkien kanssa. Aivan kuten pimiönkin kanssa, meni hyvä tovi miettiä ja suunnitella mihin sijoittaa kaikki tarvikkeet näin hankalan muotoisessa tilassa.


Muutama haaste tämän tilan, taloythiön vanhan saunan, kanssa oli lattian epätasaisuus, lattian portautuminen oudosti keskellä huonetta, matala sisäkatto ja huolimattomasti tehty remontti joka näkyy jokapuolella kellaritiloissa. Taloyhtiöltä kerrottiin vuokrasopimusta allekirjoittaessa, että lattiat valettiin uusiksi remontin yhteydessä. Jostakin syystä remppafirma valoi ne epätasaisiksi joka suuntaan ja paikoittan tosi rypyläisiksi vielä. Betonia oli myös roiskunut seinille ja ikkunoille. Edes seiniä vasten ei ole mahdollista sijoittaa huonekaluja ilman suuria määriä säätöpaloja lattian epätasaisuuden vuoksi.
Tämä rakennus valmistui vuonna 1923, kun Töölö oli vielä nopeasti kasvava uusi asuinalue Helsingin reunalla. Suuri osa työstä oli manuaalista. Naiset kantoivat tiiliä kerroksiin ja miehet latoivat ne paikalleen yksi kerrallaan. Varmasti raskasta puuhaa kaikille. Nyt vuosisata myöhemmin on helpompi arvioida työn laatua, kun voi ottaa etäisyyttä rakentamisen raskaudesta ja asuinalueellakin on jo ikää. En tiedä miten hyvin ylempien asuinkerrosten seinät on muurattu, mutta ainakin kellarissa työnlaatu on parhaillaankin epätasaista. Jotkut alueet seinistä ovat kivikovia ja niihin ei saa millään porattua reikiä iskuporakoneellakaan, ja toisista kohdista tiilit ovat pehmeitä kuin sula voi ja poran terän voi vain työntää tiilistä läpi ilman, että poraa on edes päällä. Näihin kohtiin ei tietenkään saa ruuveja pysymään millään edes kalliilla erikoistulpilla. Onneksi sähkömies näytti miten näiden vanhojen seinien kanssa kannattaa toimia. Yksinkertaisesti työntämällä puupalan seinän reikään kuin se olisi tulppa riittää. Näitä puutulppia on muuten seinät aivan täynnä, kun niitä rupeaa etsimään. Tällä keinolla sain telineet ja muut seinille ilman isompia ongelmia.




Minulla ei ole autoa, joten käytin tavarapyörääni melkein kaiken tavaran kuljettamiseen. Se hidastaa työn tekemistä melkolailla. Ihan alkuun vuokrasin pakettiauton suurien esineiden kuljettamiseen, sillä mitään paljoa pyörää itseään isompaa sillä on vaikea kuljettaa. Joitakin suuria esineitä varten kuitenkin rakensin ylijäämälaudasta tasalavan, jonka avulla kuljetin muun muassa jääkaapin ja pakastimen tiloihin. Lopusta ylijäämälaudasta tein vielä seinäpidikkeet taustakartonkitelineelle minimoiden materiaalien tuhlausta.
Lopultakin taustakartonkitelineet pysyvät seinillä, paperirullat eivät ota kiinni ilmastointiputkiin ja kaikki näyttää kohtuu ammattilaiselta, vaikka teinkin itse ja säästin. Samaa ei voi sanoa huoneen ”toimistosta” joka on vielä väliaikainen ratkaisu. Siirrän ehkä toimistotilat pimiön puolelle kunhan saan sinne viimeisen tason laitettua.




Studion puolella on myös vaatevuokraamon tilat, vintage kameroiden ja muun tavaran säilytystilat sekä kaikki vaatteiden sekä kameroiden huoltovarusteet. Jokainen huoneen nurkka tulee olemaan täynnä rompetta pian. Koitan siltikin pitää tilan jonkinlaisessa järjestyksessä, jottei asiakkaille ei tulisi heti klaustrofobinen tunne studioon astuttua.
Viimeistelyä, mutta vielä paljon tehtävää! Pääasia on silti, että pääsen höyläämään itse studiossa työskentelyä ja ehkä saan otettua paremman itsepotretin jossain vaiheessa.



